Fellow-apuraha auttoi rakentamaan tutkimusryhmän Suomeen

Kun tutkija Juho Pokki palasi vuonna 2019 vuosien kansainvälisen tutkijauran jälkeen Suomeen, oli hän uuden edessä. Takana olivat vuodet Sveitsissä ETH Zürichissä ja Yhdysvalloissa Stanfordin yliopistossa, mutta Suomessa tutkimusryhmä, laboratoriotilat ja paikalliset verkostot puuttuivat.

– Olin ollut Suomessa vasta noin kuukauden, kun hain Fellow-apurahaa. Tutkimusverkostoni olivat vahvasti kansainvälisiä, mutta Suomessa olin tilanteessa, jossa hyvin paljon piti rakentaa alusta alkaen, Pokki kertoo.

Vuonna 2020 Instrumentariumin Tiedesäätiö myönsi Pokille 100 000 euron Fellow-apurahan, jonka tavoitteena on tukea juuri ulkomailta palaavaa tutkijaa oman tutkimusryhmän rakentamisessa Suomeen.

Apuraha tuo vahvistusta uskottavuuteen

Nykyisin Pokki toimii apulaisprofessorina Tampereen yliopiston Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa. Hänen tutkimuksensa yhdistää biofysiikkaa, materiaalitiedettä, biologiaa ja lääketiedettä tavalla, joka on edelleen melko harvinaista suomalaisessa tutkimuskentässä. Pokki ryhmineen kehittää mikroskopiateknologioita ja mittausmenetelmiä, joilla voidaan tutkia esimerkiksi syöpäsolujen liikkumista ja kasvainympäristön vaikutusta niiden käyttäytymiseen. Tavoitteena on löytää uusia työkaluja syöpälääketehokkuuden mittaamiseen, syövän diagnostiikkaan, yksilöllistettyihin hoitoihin ja lääketieteelliseen kuvantamiseen.

– Tutkimusryhmän perustaminen on tutkijanuralla yksi vaativimmista vaiheista. Erityisesti silloin, kun vastuulla on samanaikaisesti sekä tutkimuksen tekeminen että uusien rahoitusten hankkiminen, hän miettii omaa polkuaan.

Pokille juuri Fellow-apuraha antoi konkretiaa edetä oman tutkimusryhmän kanssa.

– Saimme laboratoriolle tilat käyttöön ja pystyimme aloittamaan toiminnan heti. Fellow-rahoituksen avulla rekrytoitiin väitöskirjatutkijoita, hankittiin tutkimuksessa tarvittavia materiaaleja ja rakennettiin tutkimustoiminnalle jatkuvuutta useamman vuoden ajaksi.

Apurahan vaikutukset näkyivät myös nopeasti. Ryhmä sai tutkimustuloksia, julkaisuja syntyi ja uusia yhteistyökumppanuuksia käynnistyi.

– Ilman Fellow-apurahaa moni asia olisi toki voinut tapahtua, mutta huomattavasti hitaammin.

Pokin mukaan yksi Fellow-apurahan merkittävimmistä vaikutuksista oli sen tuoma uskottavuus.

– Kyseessä on arvostettu ja kilpailtu apuraha. Se helpotti yhteistyöverkostojen rakentamista ja auttoi myöhemmissä rahoitushauissa, kuten EU:n ERC-rahoitusta hakiessa. Kun tutkimusryhmällä on jo näyttöjä, julkaisuja ja toimiva tutkimusympäristö, se on seuraavien rahoitusten hakemisessa aivan eri tilanteessa.

Pitkäjänteinen rahoitus mahdollistaa kunnianhimoisen tutkimuksen

Tutkimusrahoitus rakentuu usein monista erillisistä lähteistä, joiden jatkuvuus ei ole itsestäänselvyys. Siksi pitkäjänteinen visio on tutkijalle välttämätön.

– Se visio, joka meillä oli Fellow-apurahaa hakiessa, on edelleen voimassa. Jälkikäteen ajateltuna olisimme voineet olla jopa kunnianhimoisempia. Vieläkään ei ole ymmärretty kattavasti, miten kiinteiden kasvainten biofysikaaliset ominaisuudet säätelevät syövän leviämistä. Se on edelleen yksi tutkimuksemme keskeisistä tutkimusalueista.

Pokin poikkitieteellinen ryhmä kehittää uusia mittalaitteita ja menetelmiä, joiden avulla tutkitaan kasvaimen mikroympäristöä aiempaa tarkemmin.

– Pyrimme mahdollistamaan tutkimusta, jota ei ole voitu tehdä aikaisemmin. Kun saamme uusia työkaluja käyttöön, voimme vastata täysin uudenlaisiin tutkimuskysymyksiin.

Peräänantamattomuus kantaa tutkijanuralla

Tutkijan työssä onnistumiset ja pettymykset kulkevat usein rinnakkain. Rahoitushakemuksia tehdään paljon, eikä menestys ole koskaan varmaa. Pokin mielestä yksi tärkeimmistä tutkijan ominaisuuksista on sitkeys.

– Jos tutkijanuralle haluaa, tarvitaan peräänantamattomuutta. On välttämätöntä olla selkeä visio siitä, mitä haluaa tehdä, eikä resursseja voi pilkkoa liian monelle tutkimusaiheelle samaan aikaan.

Hän pitää yhtenä uransa tärkeimmistä ratkaisuista ulkomaille lähtemistä.

– Oli aikanaan hyvä päätös lähteä kansainvälisiin tutkimusympäristöihin. Samalla olen kuitenkin hyvin tyytyväinen siihen, että palasin Suomeen rakentamaan tutkimusta. Koin Fellow-apurahan erittäin arvostettuna, ja se oli kriittinen tekijä siinä, että tutkimusryhmä saatiin rakennettua ja toiminta käyntiin. Sen vaikutukset näkyvät edelleen työssäni ja myös tutkimusryhmässäni työssään edenneiden tutkijoiden toimintamahdollisuuksina.

Teksti: Tia Härkönen
Kuva: Jonna Karekivi/Tampereen yliopisto