Tee apurahahakemuksestasi selkeä

Mitä selkeys apurahahakemuksessa tarkoittaa käytännössä? Lastentautiopin professorin ja FVR – Suomen rokotetutkimuksen lääketieteellisen johtajan Mika Rämetin mielestä selkeyttä on kertoa hakemuksessa selvästi ja tiivistetysti, miksi juuri tässä hakemuksessa esitelty tutkimus on rahoituksen arvoinen. Instrumentariumin Tiedesäätiön apurahahakemusten arvioitsijana toimiva Rämet toivoo hakemuksilta ja tutkimussuunnitelmilta myös realistisuutta.

"Hyvä hakemus on kirjoitettu selvällä kielellä ja siinä esitetystä tutkimussuunnitelmasta selviää, mitä apurahan avulla saadaan aikaan tutkimusaikana. Tutkimusrahojen jakajat ovat ymmärrettävästi hyvin kiinnostuneita siitä, kuinka suurta vaikuttavuutta heidän jakamillaan euroilla on mahdollista saada. Jos tutkimusaihe on hyvin kilpaillulta alalta, on myös syytä kertoa, mikä on hakemuksessa esitellyn tutkimuksen kilpailuetu suhteessa muihin tutkimuksiin. Tällainen kansainvälinen kilpailuasetelma on nykyään olemassa lähes kaikessa lääketieteellisessä tutkimuksessa", muistuttaa Rämet.

Kuten kaikissa kirjoituksissa ja raporteissa, on Rämetin mukaan hyvässä apurahahakemuksessa aina oltava hyvä otsikko ja tiivistelmä. Myös arvioitsijoita kiinnostava tutkimusmetodologia on syytä avata hakemuksessa huolellisesti.

Pyydä kommentteja myös ulkopuolisilta

Hyvä apurahahakemus ei synny itsestään. Kilpailu on kovaa ja hakemusten laatu paranee jatkuvasti. Instrumentariumin Tiedesäätiölle jo viiden vuoden ajan hakemuksia arvioinut Rämet haluaa muistuttaa hakijoita hyvän valmistelun ja suunnittelun merkityksestä.

”Hakemus kannattaa aina luetuttaa mahdollisimman monilla oman alan kollegoilla ja oman tutkimusryhmän jäsenillä ennen sen lähettämistä. Jos vain mahdollista, niin kommentteja kannattaa pyytää etukäteen myös ulkopuolisilta. He voivat nähdä hakemuksessa sellaisia muokkaustarpeita, joita saman alan sisäpiiriläiset eivät huomaa. Ulkopuolisten kommenttien avulla hakemuksesta saattaa tulla aikaisempaa selväsanaisempi ja sitä kautta parempi”, painottaa Rämet.

Vertaisarviointi toimii

Arviointityö on itsenäistä ja jonkun mielestä ehkä myös hieman yksinäistä työtä. Tiedesäätiön apurahojen arvioitsijat eivät juurikaan tapaa toinen toisiaan, ainakaan arvioinnin merkeissä.

Rämetin kohdalla hakemusten arviointi tapahtuu käytännössä niin, että hän ottaa samalla kertaa arvioitavakseen monia saman aihepiirin hakemuksia. Näin hakemukset ovat samalla viivalla ja saavat mahdollisimman tasapuolisen käsittelyn. Hän käy hakemukset huolellisesti läpi ja antaa niille kouluarvosanan 4 – 10 väliltä. Samalla hän laittaa kaikki saamansa hakemukset paremmuusjärjestykseen. Raportointi arvioinnin tuloksista tapahtuu Tiedesäätiölle sähköisen järjestelmän kautta. Sen toimintaa ja käytettävyyttä Rämet kiittelee.

"Arviointityö on mielestäni aivan keskeinen osa professorin akateemista työtä. Uskon itse vahvasti vertaisarviointiin ja sen toimivuuteen. Arviointityö on myös tietyllä tavalla näköalapaikka, josta pääsee seuraamaan uusimpia tutkimustrendejä. Se on työnä aikaa vaativaa, mutta myös mielenkiintoista ja suoraviivaista. Säätiöt ovat lääketieteen tutkimusrahoittajina hyvin merkittäviä. Niille arviointityö on ensiarvoisen tärkeää, koska hakemukset on pakko saada laitettua paremmuusjärjestykseen. Valitettavasti kaikille hyvillekään hankkeille ei rahaa riitä", toteaa Rämet.

Palautteen avulla parempia hakemuksia

Keskeinen osa arviointia on palaute, jonka tutkijat saavat hakemuksestaan. Jos apurahaa ei juuri sillä hakukierroksella saakaan, niin annettu palaute kannattaa kuitenkin lukea huolellisesti ja painaa mieleen. Neuvoja noudattaen voi tilanne olla seuraavalla kierroksella parempi.

"Jokainen haku on oma kokonaisuutensa. Arviointi tapahtuu kuitenkin lopulta yksittäisten hakemusten perusteella. Apuraha ei siis saa olla palkinto jostain aikaisemmasta hyvästä työstä. Mitä merkittävämmästä tutkimusrahoituksesta on kysymys, sitä enemmän osaamista hakijalta vaaditaan, kuten myös hankkeelta suurempaa potentiaalista vaikuttavuutta", Rämet huomauttaa.

Teksti: Kai Tarkka
Kuva: FVR