Kuinka haima- ja keuhkosyöpäsolut saadaan tapettua tehokkaammin?

Syöpäkasvaimet syntyvät pahanlaatuisten solujen poikkeavan toiminnan seurauksena, ja epänormaali solujen signalointi edistää syöpäsolujen jakautumista ja selviytymistä. Erittäin vaikeasti parannettavien haiman ja keuhkojen syöpien syntyä ja etenemistä ajavat KRAS-geenimutaatiot. KRAS-proteiinit säätelevät solujen jakautumista, ja mutatoituneena ne aiheuttavat usein solujen liiallista jakautumista ja kasvaimen muodostumisen. Signalointireitit soluissa ovat kuitenkin hyvin herkkiä. Nyt on löydetty viitteitä siitä, että KRAS-proteiinin signalointia voidaan yliaktivoida siten, että syöpäsolut kuolevat.

”KRAS-signaloinnin tutkimuksella voidaan löytää paljon uutta tietoa syövän synty-ja -etenemismekanismeista. Erityisen hyödyllistä olisi löytää uusia hoitomuotoja KRAS-mutatoituneisiin haima- ja keuhkosyöpiin. Varsinkin haimasyövässä lääkehoidoilla voidaan usein vain helpottaa potilaan oloa, mutta ei varsinaisesti parantaa sairautta”, kertoo tutkijatohtori Johanna Lilja Turun yliopistosta.

Hän työskentelee osana professori Johanna Ivaskan tutkimuslaboratoriota, jossa tutkitaan syöpäsolujen toimintamekanismeja ja kehitetään tutkimuksen avulla uusia hoitomuotoja. Johanna Lilja sai tutkimuksiaan varten vuonna 2022 aikaisempien väitöskirjaansa liittyneiden apurahojensa jatkeeksi Instrumentariumin tiedesäätiön postdoc-apurahan, jonka suuruus on 80 000 euroa.

Tutkimusta ja parempia hoitomuotoja

Lilja on pohjakoulutukseltaan molekyylilääketieteen tohtori, jonka kiinnostuksen kohde on syöpäbiologia. Turun yliopiston lisäksi Lilja on työskennellyt myös vuoden Sveitsissä. Siellä hän perehtyi erityisesti syöpäkudosten uusimpiin kuvantamistekniikoihin. Tästä osaamisen kehittymisestä on ollut hänelle paljon hyötyä, kun hän on jatkanut tutkimuksiaan Turussa.

”KRAS-signaloinnissa on vielä paljon tutkittavaa. Meillä on jo lupaavia tutkimustuloksia, mutta se on vasta alkua. Menee siis väistämättä vuosia ennen kuin uusia hoitomuotoja päästään tämän tutkimusaiheen pohjalta kehittämään. Meillä on kuitenkin jo nyt tutkimusryhmämme kanssa jonkin verran yhteistyötä lääkealan yritysten kanssa”, huomauttaa Lilja. Yhteistyökumppaneina hänellä on tutkimuksissaan Johanna Ivaskan lisäksi muun muassa väitöskirjatutkija Jasmin Kaivola, tutkijatohtori Hanna Parkkola ja professori Owen Sansomin tutkimusryhmä (CRUK Beatson Institute and Institute of Cancer Sciences, University of Glasgow, Glasgow).

”Tutkimuksemme päätavoite on lopulta löytää aikaisempaa parempia hoitomuotoja syöpäpotilaille. Tämä tapahtuu vaiheittain, kunhan saamme ensin lisää tietoa ja ymmärrystä syöpäsoluja säätelevistä mekanismeista. Tutkimamme proteiinit vaikuttavat syöpäsolujen toimintaan monella tavalla, mutta kaikkea olennaista emme vielä tiedä”, toteaa Lilja.

Apuraha tekee täysipäiväisen tutkimustyön mahdolliseksi

Instrumentariumin tiedesäätiön postdoc-apurahalla on Liljalle ja hänen tutkimustyölleen todella suuri merkitys. Sen ansiosta hän voi keskittyä tutkimukseen koko päiväisesti. Apurahan saaminen kertoo Liljalle myös sen, että hän on oikealla ja tärkeällä asialla.

”Kun arvostettu suomalainen säätiö näkee työni tärkeäksi, niin kyllähän se kannustaa jatkamaan tutkimusta”, myöntää Lilja.

Varsinkin tutkijanuran alkuvaiheessa säätiön rahoituksella on suuri merkitys. Ilman Instrumentariumin tiedesäätiöltä saatuja väitöskirjan tekemiseen suunnattuja ”aloituspaketteja” ja myöhempää postdoc-rahoitusta olisi nyt rahoitettu tutkimus voinut jäädä Liljalta kokonaan toteutumatta.

”Rahoitus mahdollistaa monille tutkijoille myös tutkimusyhteistyön tekemisen kansainvälisesti. Apurahan hakijoita on paljon, joten saatu apuraha kertoo minulle ja meille, että tutkimustamme pidetään tärkeänä ja merkittävänä.”

Teksti: Kai Tarkka
Kuva: Johanna Lilja