Blogi: Useiden aivosairauksien oireiden alkuperä edelleen tuntematon – Juho Joutsan tutkimus tarttuu tähän ongelmaan

Jo sillä, että ymmärretään, mistä jokin oire syntyy, on itseisarvoa, mutta tutkimuksen todellinen arvo on aivosairauksista kärsiville se, että kun tiedämme, mistä jokin oire on peräisin, niin siihen pystytään paremmin kohdentamaan hoitoa. On olemassa valtava määrä erilaisia aivosairauksia, joihin liittyy hyvin erilaisia oireita. Oireet vaihtelevat motorisista häiriöistä  kognitiivisiin ja psyykkeeseen liittyviin häiriöihin. Monien aivosairauksiin liittyvien oireiden alkuperä on edelleen epäselvä. Tätä pyritään Juho Joutsan tutkimusryhmän tutkimuksella ratkaisemaan.

Tutkimuksessa hyödynnetään uudenlaista kuvantamistekniikkaa. Uusi tekniikka yhdistää perinteisen aivoleesioihin eli paikallisiin aivovaurioihin pohjautuvan tutkimuksen moderneihin aivokuvantamismenetelmiin, joilla voidaan selvittää näiden vauriokohtien kytkentöjä aivojen sisällä. Tätä tekniikkaa voidaan soveltaa laajasti eri aivosairauksiin, mutta nykyisellään sen hyödyntämistä suurimpaan osaan neurologisista ja psykiatrisista oireistoista rajoittaa käytettävissä oleva aineisto. Tällaista aineistoa koostetaan nyt Instrufoundation Fellow-apurahan turvin Turun yliopistossa ja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. 

Jotta tutkimus oikeasti muuttaisi maailmaa, ensisijaisen tärkeää olisi oppia ymmärtämään useiden, toistaiseksi tuntemattomista mekanismeista aiheutuvien neurologisten ja psykiatristen oireiden alkuperä eli mikä aivojen toiminnassa kussakin oireistossa on vialla. Tämän jälkeen voidaan keskittyä kysymykseen, miten tämä vika korjataan. Tulevaisuudessa meillä olisi siis tieto siitä, mistä jokin oire aivoissa johtuu ja meillä olisi ne välineet, joilla hoito voidaan suoraan kohdentaa tiettyyn osaan aivoista, esimerkiksi aivostimulaatiotekniikalla.

Aivostimulaatiomenetelmiä on useita erilaisia, pisimpään kliinisessä käytössä ollut ja laajimmalle levinnyt muoto on tällä hetkellä syväaivostimulaatio, jossa laitetaan elektrodit syvälle aivokudokseen. Näihin elektrodeihin johdetaan sähkövirtaa, jolloin elektrodit muokkaavat sen aivojen kohdan toimintaa, mihin tämä elektrodi osuu. Vaikuttava asia ei siis ole lääkemolekyyli, vaan sähköinen stimulaatio, mikä muuttaa hermosolujen toimintaa. Lisäksi on monia muita aivostimulaatiotekniikoita, jotka eivät vaadi kirurgisia toimenpiteitä ja joilla voidaan aivojen toimintaa muokata tilapäisesti ja turvallisesti.

Ongelma on se, että vaikka meillä on hienot tekniikat olemassa, joilla voidaan oikeastaan stimuloida mitä vaan kohtaa aivoista, niin emme tiedä, että mitä niistä ja miten. Esimerkiksi haluammeko lisätä aktiivisuutta vai vähentää sitä, pyrimmekö vaikuttamaan yksittäiseen radastoon vai useampaan verkostoon samanaikaisesti. Näihin kysymyksiin Joutsa tutkimusryhmineen pyrkii tuomaan vastauksia.