Tiedesäätiön Post doc-apuraha mahdollisti tutkimuksen huippuyliopistossa

TkT Sami Sainio sai kaksi vuotta sitten Instrumentariumin tiedesäätiön post doc-apurahan tutkimuksen tekemiseen ulkomailla. Kysyimme Sainiolta, mitä hänelle nyt kuuluu.
Sainio tekee tutkimusta Stanfordin yliopiston operoimassa hiukkaskiihdytinlaboratoriossa Kaliforniassa. Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää hiilinanomateriaalien pinnan ominaisuuksia ja yhdistää ne havaittuun suorituskykyyn. Tarkoituksena on siis selvittää juurisyy sille, että joitakin hiilinanomateriaaleja voidaan käyttää muun muassa anturisovelluksissa korvaamaan esimerkiksi kallista platinaa.
Tutkimuksessa käytettävät hiilinanomateriaalit ovat Sainion Yhdysvaltain avaruushallinto Nasan tiloissa ja laitteilla valmistamia. Tutkimuksessa käytetään Nasan ja monien kansainvälisten yhteistyökumppaneiden materiaaleja. Näiden materiaalien ominaisuuksia tutkitaan useissa eri laboratorioissa, ja Sainio pääasiassa Stanfordissa. Osaa hiilinanomateriaaleista pystytään valmistamaan massatuotteina, kuten esimerkiksi hiilinanoputkia ja nanotimantteja, joita voidaan edelleen hyödyntää anturimateriaaleina. Tämän yhteistyönä tehtävän tutkimuksen yksi päätavoitteista on ihmisen mittaamisen henkilökohtaistaminen, jolloin hoitokin on yksilöllisempää ja tehokkaampaa.
Vaikka materiaaleista puhuttaessa ei ehkä uskoisi, niin tutkimuksessa laajemmassa yhteydessä on astronauttien terveydentilan tarkkailu pitkillä avaruusmatkoilla. Astronauttien ja muiden avaruudessa mahdollisesti matkaavien terveydentilaa halutaan mielummin seurata ja pystyä pro-aktiivisesti vaikuttamaan mahdollisiin sairauksiin eikä toimia perinteisesti reagoimalla vasta kun sairaus ilmenee. Hiilinanomateriaaleja pyritään soveltamaan myös moneen uuteen tutkimusalaan, esimerkiksi uusia planeettoja tutkittaessa, kun halutaan tietää, mitä niiden pinnalla on.
Instrumentariumin tiedesäätiön apuraha on tarjonnut pohjan kaikelle tälle. Apurahan turvin tutkimuksen teko ylipäätään mahdollistui, sen pohjalta on pystytty hakemaan uutta rahoitusta ja näin edelleen jatkamaan tutkimusta. Ilman apurahaa ei tutkimusta olisi tässä laajuudessa voitu tehdä. Apuraha on mahdollistanut myös verkostojen laajentamisen – myös muille kuin Sainiolle itselleen. Suomalaisia tutkijoitaa vierailee säännöllisesti Sainion tutkimuksen puitteissa Stanfordissa, jolloin Sainion verkostoista tulee myös heidän verkostojaan. Näin useampi tiedeyhteisön jäsen hyötyy siitä, kun edes yksi tutkija lähtee Suomesta ulkomaille.
”Tutkijana apurahan saaminen loi uskoa siihen, että tutkimusaihe on tärkeä, ja että tutkin asiaa, jolla on merkitystä muillekin kuin itselleni”, Sainio sanoo.
Ulkomailla tutkimukseen tuntuu olevan tarjolla eri tavalla resursseja kuin Suomessa:
”Ainakin Yhdysvalloissa, Stanfordin yliopistossa yksittäinen tutkija ja yksittäisen tutkijan rahoitus on onneksi huomattavasti pienemmässä roolissa kokonaisuudessaan tehtävän tutkimuksen kannalta. Se opettaa myös tietynlaista nöyryyttä tutkimuksen ja työn tekemiseen, kun sinun paikalle on useita muita tutkijoita jonossa. Kukaan meistä ei ole täällä Stanfordissa korvaamaton, tutkijapiirit ovat niin laajat.”
Kysymykseen Suomeen paluusta Sainio vastaa vielä epämääräisesti. Ulkomaanoleskelua on takana pari vuotta ja ainakin puolitoista vuotta on vielä edessä.
”Ulkomaan oleskelu on ollut kokonaisuudessaan erittäin hyödyllinen kokemus, eikä sen osista ole mielestäni mitään, mitä ei voisi hyödyntää tulevaisuudessa. Erityisesti erilainen lähestymistapa, joka muista kulttuureista tulevilla on, on nyt mahdollista ymmärtää helpommin ja miettiä asioita eri näkökulmista. Tämä auttaa ongelmien ratkaisussa merkittävästi.
Neuvona post doc-kautta harkitseville Sainio sanoo vain yhden asian:
”Asiaa ei kannata harkita sen pidempään – matkaan heti vain, jos se on mahdollista ja rahoitushakemuksia kirjoittamaan, jos niitä ei ole jo tehty. Tämä kokemus muuttaa näkemystä niin tiedeyhteisöön kuin ihmiskuntaankin. On erittäin oleellista poistua omasta mukavuuskuplasta ja haastaa itsensä, oppia uutta ja erityisesti oppia nauttimaan uusista haasteista. Jos tulevaisuudessa olen siinä asemassa, että palkkaan ihmisiä itselleni töihin, pidän ulkomaankokemusta merkittävänä soveltuvuustekijänä tehtävään.”